Koti ei ole koskaan valmis – eikä sen tarvitsekaan olla

Milloin koti oikeastaan on valmis? Kun viimeinenkin projekti on saatu päätökseen, vai silloin, kun siellä on hyvä olla? Usein ajattelemme, että vielä yksi kaappien järjestely, yksi hankinta tai pieni remontti, ja sitten kaikki on kohdallaan. Todellisuudessa koti kuitenkin muuttuu samaan tahtiin kuin elämäkin.

Elämä ei pysähdy. Lapset kasvavat, harrastukset vaihtuvat, työ muuttuu ja joskus kotiinkin saapuu aivan uudenlainen vaihe. Silti odotamme usein kodilta jotain sellaista, mihin emme itsekään pysty: pysymään samanlaisena elämäntilanteesta toiseen.

Ehkä juuri siksi koti tuntuu välillä keskeneräiseltä. Ei siksi, että siinä olisi jotain vialla, vaan siksi, että elämä on liikkeessä.

Olen huomannut, että monelle suurin helpotus ei synny siitä, että koti näyttää täydelliseltä. Helpotus syntyy silloin, kun koti alkaa taas tukea arkea. Kun tavarat löytyvät omilta paikoiltaan, keittiössä on tilaa tehdä ruokaa ja olohuoneessa voi istahtaa sohvalle ilman tunnetta siitä, että jotain pitäisi vielä tehdä. Se ei tarkoita, että kodin pitäisi olla jatkuvasti moitteettomassa järjestyksessä. Varsinkaan lapsiperheessä se olisi melko epärealistinen tavoite. Toimiva koti on ennen kaikkea sellainen, jossa arjen jäljet saavat näkyä, mutta jossa niiden palauttaminen paikoilleen on helppoa. Siinä on mielestäni suuri ero.

Sama ajatus näkyy myös sisustamisessa. Kodin ei tarvitse näyttää sisustuslehden sivuilta tuntuakseen kauniilta. Usein juuri ne kodit, joissa eletään aidosti, tuntuvat kaikkein viihtyisimmiltä. Kauneus syntyy harvoin täydellisyydestä. Se syntyy siitä, että koti kertoo siellä asuvien ihmisten tarinaa.

Ehkä siksi pidän myös viherkasveista niin paljon. Ne muistuttavat siitä, ettei mikään elävä ole koskaan täysin valmis. Kasvi kasvaa, muuttuu, tarvitsee välillä enemmän valoa ja toisinaan hieman enemmän huolenpitoa. Samalla tavalla myös koti muuttuu vuodenaikojen, elämäntilanteiden ja arjen mukana.

Ajattelenkin, että kodin tärkein tehtävä ei ole näyttää valmiilta.

Sen tärkein tehtävä on tuntua kodilta.

Ehkä koti ei koskaan tule valmiiksi. Eikä sen tarvitsekaan. Niin kauan kuin elämä muuttuu, muuttuu myös koti. Ja ehkä juuri siinä piilee sen kauneus – koti saa kasvaa meidän mukanamme.

Lämpimin terveisin,

Anu
Elävässä Tilassa