Kun koti toimii, ruuhkavuodetkin tuntuu vähän kevyemmiltä

Ruuhkavuodet ovat välillä aikamoista palapeliä. Meillä kalenterissa on lasten harrastuksia, minun opintojani, yrittäjyyttä ja työtä. Siihen päälle kaksi kasvavaa poikaa, ruokahuolto, pyykkivuoret, siivous ja kaikki ne pienet asiat, joita lapsiperheen arkeen kuuluu. Välillä tuntuu, että joku palanen on koko ajan vähän vinksallaan.

Mutta olen huomannut yhden asian: mitä kiireisempää arki on, sitä enemmän arvostan sitä, että koti toimii.

Yksi tärkeä oivallus ruuhkavuosiarjen helpottamiseksi on ollut se, että myös arjen toimintojen järjestäminen tuo helpotusta arkeen.

Meillä käydään nykyään ruokakaupassa mahdollisimman vähän. Ei siksi, ettemmekö pitäisi hyvästä ruoasta tai kaupassa käymisestä, vaan koska juuri tästä kohtaa viikkoa on helppo säästää aikaa. Teemme kerran viikossa hypermarketin ruokatilauksen ja haemme sen noutopalvelusta. Perusostokset ovat viikosta toiseen yllättävän samanlaisia: maito, juusto, tuoremehu, kurkku, tomaatti, salaatti, paprika, hedelmät ja muut arjen vakiotuotteet. Ne on helppo kopioida suosikkilistalta tai edellisestä tilauksesta. Sen jälkeen lisätään viikon ruoat ja katsotaan, mitä kauden kasviksia ja hedelmiä olisi tarjolla.

Siinä säästyy yllättävän paljon aikaa – ja ennen kaikkea yksi pakollinen pysähdys vähemmän viikon aikatauluun.

Meillä pyykkikone pyörii useampana päivänä viikossa. Kahden kasvavan lapsen kanssa sitä ei oikein voi välttää. Kuivausrumpua käytämme mahdollisimman vähän vaatteille, koska haluan säästää sekä vaatteita että luontoa. Niinpä suuri osa vaatteista kuivuu hengareissa ja loput lattiatelineissä.

Ja kyllä: joskus puhtaat pyykit odottavat kaappiin viikkaamista useamman päivän. Ja useammin kuin vain toisinaan vaatteita otetaan suoraan pyykkitelineestä.

Ja tiedätkö mitä?

Se on ihan ok.

Pyykkiteline keskellä kulkureittiä ei tarkoita, että koti olisi huonosti järjestetty. Se tarkoittaa joskus ihan vain sitä, että tässä talossa eletään.

Jos minun pitäisi valita yksi tila, jonka toimivuuteen ruuhkavuosiperheessä kannattaa panostaa, se olisi eteinen. Eteisen ei tarvitse olla valtava. Sen pitää olla käytännöllinen. Meillä esimerkiksi jokaisella on oma paikka asusteille, ja pojilla pieni oma kaappi ulkovaatteille ja kengille. Eteisessä pidetään pääasiassa senhetkisen kauden vaatteita, vaikka Suomessa välillä tarvitaan saman päivän aikana sekä pipoa että rantasandaaleja.

Tärkeintä on, että aamulla ei tarvitse alkaa etsiä hanskoja, lakkia tai toista kenkää. Mitä useammin jotain tavaraa käytetään, sitä helpommin sen pitäisi olla saatavilla.

Toimiva säilytys auttaa paljon, mutta yksi asia auttaa vielä enemmän: tavaraa ei ole aivan liikaa.

Jokainen koti täyttyy helposti, jos uutta tulee jatkuvasti eikä vanhasta koskaan luovuta. Lapsiperheessä tästä näkyy ehkä selvimmin vaatteissa ja leluissa. Lapset kasvavat nopeasti ja tavarat jäävät yhtä nopeasti tarpeettomiksi. Meillä pieneksi jääneet hyväkuntoiset vaatteet siirtyvät suurelta osin serkulle. Samoin lelut ja pelit, joille omassa kodissa ei enää ole käyttöä.

Tavaran ei myöskään tarvitse jäädä kotiin odottamaan sitä maagista päivää, jolloin ehdin myydä sen. Jos tiedän jo valmiiksi, ettei minulla ole aikaa tai halua myydä jotain, on parempi löytää niille muu hyvä koti kuin pitää niitä kuukausikaupalla nurkissa odottamassa.

Ja sitten se ehkä kaikkein tärkein: ruuhkavuosiarjen ei pitäisi olla yhden ihmisen projekti.

Meillä kotityöt jakautuvat aika pitkälti sen mukaan, kumpi ehtii. Ja koska meidän suosikkikotityömme menevät sopivasti vähän ristiin, hommat tulevat yleensä hoidetuiksi ilman suurempia komplikaatioita.

Myös pojat osallistuvat oman ikätasonsa mukaan. Omat lelut ja tavarat laitetaan mahdollisuuksien mukaan takaisin paikoilleen, ja imurointiin he jopa osallistuvat mielellään. En ajattele, että lasten pitäisi osallistua kotitöihin vain siksi, että vanhempien työmäärä vähenisi mahdollisimman paljon. Vaan siksi, että koti on meidän kaikkien yhteinen.

Samalla he oppivat pikkuhiljaa huolehtimaan omista tavaroistaan ja kantamaan vastuuta yhteisestä kodista. Toivottavasti mukaan tarttuu myös ajatus siitä, että koti ei vain pysy järjestyksessä jonkun muun toimesta –me kaikki teemme sen eteen osamme.

Ehkä toimivassa kodissa ei lopulta olekaan kyse siitä, että kaikki olisi aina järjestyksessä.

Meilläkin on välillä pyykit keskellä kulkureittiä, eteinen täynnä kenkiä ja jääkaappi kaipaisi täydennystä juuri silloin, kun kukaan ei ehdi kauppaan. Ruuhkavuodet näkyvät kotona. Ja saavat näkyäkin.

Mutta kun tavaroilla on paikkansa, arjen toistuville asioille on mietitty toimivat tavat, turhaa tavaraa ei ole aivan liikaa ja koko perhe osallistuu kodin pyörittämiseen, kiireen keskelle jää enemmän aikaa sille tärkeimmälle.

Elämälle.

Ehkä juuri sitä toimiva koti parhaimmillaan tekee: se ei poista kiirettä, mutta se ei myöskään lisää sitä.

Kodin ei tarvitse olla täydellinen. Sen pitää toimia juuri sinun elämässäsi.